literature

Sina tiedat kenelle 2

Deviation Actions

Celerana-chan's avatar
Published:
315 Views

Literature Text

Aina metsässä samotessani
sinä muistut mieleeni
ja mietin
kuinka mukavaa olisikaan
kulkea kanssasi täällä
kävellä, juosta ja loikkia
yli kivien ja juurakoiden
seassa maatuneiden lehtien
ja lumihiutaleiden
hypellä kuin iloinen varsa
nostaa kädet ylös ja tanssia
nymfien ja peikonpoikien kanssa.
Poimisin sinulle kukan,
yrittäisin turhaan punoa
seppelettä niittykukista.
Voisimme yrittää yhdessä.
Maistelisimme mansikoita,
keräisimme kukkia sylin täydeltä,
seuraisimme oravien kiihkeää leikkiä
ja ihmettelisimme maailman kauneutta.
Hiljaa, ihan hiljaa me olisimme
sinun kanssasi sanoja ei tarvita,
niitä ei löydy,
niitä ei ole
eikä onneksi tarvitsekaan.
Puristaisin kättäsi tiukemmin,
hymyilisimme ja
se kertoisi kaiken.
Ehkä tunnemme toisemme kaukaisuudesta...

”Tule minun kanssani”,
kuiskaan ja me
kuljemme metsän läpi oksia väistellen,
kallioilla hypellen kuin
nuoret peurat.
Kuulemme lintujen liverryksen,
purojen solinan lehdon siimeksessä,
ja me tunnemme Äiti Maan jalkojemme alla,
sen kuinka härmä narskuu,
kuivuneet lehdet rahisevat
ja vehreä ruoho suhisee kun lämmin tuuli puhaltaa
kuulemme kuinka metsä soittaa.
Niin hyvä on olla kanssasi,
niin mukavaa, kun olet siinä
vierelläni.
Kuinka haluaisinkaan
maata kanssasi sammalten päällä...

Jatkamme matkaa
vikkelää rusakkoa seuraten.
Aistimme metsän sykkeen
kuusikossa, kalliossa, lammessa,
purossa, puissa, oksistossa,
muurahaispesässä
kaikki on elämää täynnä.
Metsän kuningas seuraa meitä valeasussaan
kai tarkkaillen ettemme
katoa soille tai putoa jyrkänteeltä,
riko jäätä ja huku jokeen.
Mutta ei meille kuinkaan käy,
ei kun sinä olet mukana,
ja hymyillen katselen sinua...

Ja kun auringonjumala ajaa vaunuillaan horisonttiin
ja hämärä peittää metsän
painaudumme toisiamme vasten,
sillä on jo kylmä
ja minun käteni ovat jäässä,
alkaa olla jo nälkäkin.
Tungen käteni syvälle taskuusi,
lähelle sinua
ja toisiamme halaillen
alamme kompastella kotia kohti.
Kun tähdet nousevat taivaalle,
pysähdymme ihastelemaan niitä.
”Valo peittää ne täällä,”
sanon surkeasti, pahoitellen
etten voi niitä sinulle näyttää.
”Mutta olen nähnyt ne.
Toisaalla, missä ne saavat leikkiä
vapaasti suurella kirjokannella.
Kauniita ovat tähtien lapset...”

On jo pilkkopimeää  kun
saavumme metsän reunaan
jossa katuvalot paistavat silmiimme.
”Uskallammeko astua tielle?”
sinä kysyt ja tunnen
hiustesi tuoksun nenässäni,
kiristät otettasi minusta kuin suojellen.
”Sinun kanssasi uskallan mitä vain”,
supatan takaisin ja hymyn häive huulillani
ojennan jalkani.
Ja aivan samaan tahtiin
kenkämme tömähtävät ihmisten maailmaan...

Astun ulos metsän sylistä
ja nyt minä taas itken,
kyyneleet tuhrivat kasvoni
kastelevat huivini
ja jäätyvät helmiksi hiuksilleni.
Pieni surkea uikahdus
karkaa huuliltani...

Kun on niin ikävä sinua...

-Vanya 25.1.2015
Ikävä...

Taustamusiikki: Land of the Free by Adrian von Ziegler www.youtube.com/watch?v=wK-j2X…
© 2015 - 2024 Celerana-chan
Comments0
Join the community to add your comment. Already a deviant? Log In